Aariani talvelle

Miten utuinen onkaan tämä uni

Napapiirin paremmalla puolen

Pohjoisen tytär, neito valkeiden hankien

Vain tahtoo vaeltaa keskellä ikuisten nietosten

Talvi, miksi viivyt luonain vain hetken

Jättäen minut sitten murheen synkkiin syövereihin

Valkoisen viittasi annat sulaa

Infernoissa ilkeän auringon

Kuumuus, oi se on demoni

Joka kalvaa sisintäni aina

Kun kevään karkeat kourat raapivat ulko-ovea

Minne katoat, miksi jätät minut itkemään

Kaipaamaan valkeaa utuasi

Ja pimeyttä, sitä rauhaisaa kaamostasi

Miksi lähdet, miksi en sylissäsi uinua saa

Herra Kylmyys, mestari revontulien ja pakkasen

Miksi hylkäät Pohjoisen Tyttären

Jätät hänet vuodattamaan suolaisia kyyneliään

Paahtumaan ankaran auringon armoille

Pimeys, tule, vapauta

Vie raskaus pois mielestäni

Ja muassasi tuo raikkaat, valkeat vaippasi

Päällysviittasi hopeanhohtoinen

Vala Linnunrata ylleni, kera kalpean kuun

Ja anna rumpusi paukkua, laske elohopea mittarin

Iske kesä pois, paini, vaadi oikeutesi

Kuuraan peitä ah tuo niin vehreä maa

Ja anna valkoisten höyhenien leijua taivaiden ääristä

Jotta saisin tanssia niiden keskellä

Ja laulaa, Pohjoisen Tytär tahtoo laulaa aariansa

Sinulle, herra Talvi, herra arktisten salaisuuksien

Miksi kärsimään joudunkaan jälleen

Tämän taistelun, hivuttavan, jänteitä järsivän

Ja vasta ikuisuuksien jälkeen kohdata sinut jälleen

Kun aurinko painuu mailleen syksyn sateiden saattelemana

Silloin otat minut syleilyysi, mutta vasta silloin

Herra Talvi, kaukomaille nyt kai pakenit

Jättäen minut kyynelehtimään